lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pohdiskelua, kaverikoirailua, tokoa, hakua ja uusi temppu!

Taas on yli viikon arvosta tekstiä kirjoittamatta, nyt on vaan ollu kiirettä koulun kans vähäsen. Viime viikonloppuna oli meän luokan järjestämä mätsäri. Mie olin taas rokotusten tarkastaja  ja sitte kun siinä oli möllitokokin, sen mätsärin jälkeen, niin olin liikkurina AVO:ssa VOI:ssa ja EVL:ssä. Ei hemmetti kun oli vaikeeta, tuli kyllä ihan uus arvostus liikkureita kohtaan :D Tai siis joo samat asiathan siinä pitää sanoa kaikissa luokissa tietyissä liikkeissä, mutta varsinki noi ylemmät luokat ja niiden seuraamiskaaviot, mie en vaan hahmottanu niitä! Tuli sitte kaikille tosi erilaiset ja kehänauhoja ja tolppia hipoen -seuraamiset. Mie en kyllä enää liikkuroi jos ei oo ihan pakko...

Sen päivän jälkeen kyllä oltiin kaikki väsyneitä, mie varmaan olin jollaki omalla tasollani jo. Siispä kun vähän moitittiin siitä että olin vähän sooloillu enkä kysyny luokan mielipidettä siitä että saisinko myydä minun naruleluja, niin mie kilahin ihan totaalisesti. Ja siis sillon kun mie oon vihanen niin let the waterworks commense. En älyä miksi mie itken kun oon vihanen, tai tosi ilonen, tai tietenki surullinen. Voihan se tietysti olla toi väsymys tai sitte PMS, take your pick. Ehkä sekin vähän vaikutti, kun oli taas pitäny pitää itteensä kasassa koko viikon... Viime vuonna siis 10.3 minun isä menehty syöpään, ja se on pyöriny mielessä nyt koko maaliskuun. Mie en oikeen oo hyvä käsittelemään tunteita, sillon kun se tapahtu, niin mitä mie tein? Itkin joka päivä, mutten jotenki myöntäny sitä ittelleni ja pelasin kaikki vapaa-ajat Angry Birdsiä facessa ettei tarttis ajatella ja koulussa olin kun mikäki automaattinen vastaaja - robotti. Kerroinhan mie täällä viime vuonna ennen kesälomaa että olin tosi väsyny, mutten sillonkaan myöntäny että tuosta se pääosin johtu.
Kyllä se helpottanu on, mutta ei tosiaankaan mihinkään hävinny. Tää pätkä oli toi terveysosio tästä tekstistä, pitäs varmaa laittaa semmone tagi että "mielenterveys" :D Ei sentäs, ei nää koirat minua niin hulluksi tee... Nyt sitten takaisin tähän koira ja treeniosioon, en häiritte teitä enää minun sekoamisella!

Tällä viikolla oli valinnaisaineita. Saatiin valita eksoottisten eläinten, Green Caren ja metsästäjäntutkinnon väliltä. Mie menin tohon GC- kurssille. Meän osa siinä toiminnassa on kaikki eläinavusteinen toiminta, eli kaverikoirat, lukukoirat, avustajakoirat ja muut terapiaeläimet. Tuli viikon aikana tosi mielenkiintosia keskusteluita koiran merkityksestä ihmisille yleensä ja meille ittelle, siitä välineistetäänkö koiraa liikaa. Kun jos kattoo esim.
http://www.youtube.com/watch?v=PFhJWIEHe7s ja http://www.youtube.com/watch?v=nx-OnBHXKiU näkee että koirat kyllä sietää tota lasten tunkeilua, mutta elekielestä näkee että ei se siitä aina tykkää. Ja tossa jälkimmäisessä videossa se ohjaaja jopa käyttää sanamuotoa väline. "Yuri on paras opetusväline mikä minulla on ollut." Nuo ei ees ole "pahimpia" videoita!

Tuli tuosta koiran merkityksestä mieleen että Miki oli ihan tietämättään minun tollanen avustaja/terapiaeläin. Se tavallaan täydensi tuon minun vasemman puolen kun se on mulla heikompi, vieläkin tuntuu jotenkin tasapainoisemmalta kun on koira siellä vasemmalla. Ja tuli hurjasti itsevarmuutta liikkumiseen ja tienki siitä oli aivan älyttömän paljon seuraa. Sillon nimittäin jouduin olemaan isän reissutyön takia paljon yksin aina viikolla. Ja harrastusten kautta tutustuin moniin ihmisiin ja näin Suomeakin paljon enemmän mitä yksin ois tullu käytyä. Ja sillon kun Enda tuli, niin sitä ennenhän oli tuo ikävä asia tapahtunut. Endan syntymisessä ja hakemisessa oli sitten jotain jota odottaa, monivuotinen haave joka oli toteutumassa. Ei vajonnut ihan niin syvälle epätoivoon mitä ois voinu tuossa tilanteessa. Ja nyt ne molemmat on tavallaan minun perhe täällä, kun ihmisperhe on Rovaniemellä. Jos kuulostan ylikiintyneeltä, niin se varmasti on totta :D

Tuon kurssin osana tehtiin hallilla Karvakavereiden testi, siltä osin mitä sitä voitiin tehdä. Enda ei reagoinu koviin ääniin, eikä ottanu lattialle heitettyä suklaakeksiä, eikä hätkähtänyt kun tultiin yläpuolelta innokkaasti rapsuttamaan. Ja se kyllä oli siinä rapsuteltavana ja heilutti häntää, muttei hakeutunut uudelleen siihen. Eli sille ehkä sopis enemmän semmonen toiminnallinen avustustyö, eli esim. viedään jotain esineitä ja tehdään temppuja niissä vierailupaikoilla. Käytiin myös Puistolan palvelukeskuksessa vierailulla viihdyttämässä vanhuksia. Siellä Enda oli ihan viilipyttynä ja tietenkin tykkäsi kaikesta pullasta mitä se sai :D Eikä kuulemma ole tyhmän näköinen kun sillä on pystyt korvat :D Olin siis ottanu pois teipit tota vierailua varten, eikä ne korvat kauaa taittuneena ilman niitä pysy. Mutten ois jaksanu sitä kyselyä että: "onko sillä korvat poikki/haava tms." niin toi oli helpompi.

Tuolla hallilla muuten treenattiin tokoa siinä odotellessa, ja Enda pysy irti siellä hallin nurkassa ja tehtiin helppoja juttuja ja mukanapysymistä. Olin niin ylpeä kun oli niin paljon muita koiria ja silti se pysy!

Tän viikon käytännöntunnilla oli ensin hallilla tokoa. Mie tein taas sen virheen että treenasin ennen tuntia. On the positive side, Enda keskitty ja pysy mukana, ei lähteny huitelemaan, edes sillon kun muut alkoi saapua. Otettiin seuraamista ja tokon hyppyä ja höpöhöpötemppuja Painaa vähän vähemmän seuraamisessa, nyt pitää keskittyä käännöksiin enempi. Hyppy meni kivasti, aluksi tarjosi hypyn kiertämistä, mutta melko pian tajusi pysähtyä sinne seisomaan. Tunnilla sitten ensin pareittain katottiin kun toinen teki seuraamista ja jääviä.

Mie katoin kateellisena kun Saana ja Eawokki teki seuraamista! Sitten Endan kans tuli taas toi irtipito-ongelma. Eihän se raukka enää jaksanu keskittyä, niin lähti sitte vaeltamaan. Tällä kertaa sentään tuli ensimmäisestä kutsuta takasin, että edistystä kai sekin. Ja se on alkanu tarjoamaan liikkeestä maahanmenoa joka väliin seuraamisessa... Ehkä mulla on taas vähän kaavautunu toi tokon harjottelu... Mutta miten jostain seuraamisesta ja jäävistä saa vaihtelevia harjotuksia aikaan, voisko joku kertoa mulle? Ehkä pitää alkaa enemmän sinne heittelemään VOI/EVL liikkeitä väliin. Nythän mie jo teen sille jäävät niinku AVOssa niin kokeessa sitten on tavallaan helpotettu harjoitus noi liikkeet. Sitten ton parityöskentelyn jälkeen tehtiin tavallaan ohituksia, välissä oli kuitenkin juttuja kuten sivulletuloa, jääviä(teki muuten  hienosti liikkeestä istumisen!), maahanmenoa, paikallaoloa ja luoksetuloa hihnan mitan päässä. Toi oli kyllä tosi kiva harjotus! Sitten viimeseksi oli vanha klassikko, kujaluoksetulo. Siinä meni ihan hyvin, tuli vauhilla, ja vaan vähän vilkas matkalla että mitäs noi on :D

Sitte mentiin verstaalle ja käytiin kiertämäsä ja tehtiin pari pistoa hakua. Endalla on näköjään joku ongelma nyt niitten verstaan portaiden kans, ei tuu ylös ei niin millään. Haku meni hyvin! Tiesi selvästi mistä oli kyse, ja nyt mie en mokannu lähetyksiä! Ekalla kerralla piti vähän houkutella haukkumaan, mutta tokalla kerralla Enda oli alottanu ilman vihjesanaa! Kestoa oli ihan kivasti. Sitte lopuksi näytettiin pelkät ilmasut opettajalle.  Enda vähän paineistu maalimiehen katseesta, niin haukku oli katkonaista, kun ei katottu niin se haukku paremmin.




Aloin opettaan Endalle peruuttamista. Tossa on toinen treenikerta videolla. Jos se vähän parantais takapäätietoisuutta :D Taas elämää pidempi teksti, mutta mitä tahansa sillon kun pitäs tehhä koulutehtäviä ;) Ehkä sitä vois ottaa itteensä niskasta kii ja tehhä ne nyt tässä samalla kirjottamalla...

Lenkillekin kyllä on pakko ehtiä, aivan mahtava ilma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti